“Mistä leikataan?” 19.9.2012

 

Helsingin Kansallisseuran puheenjohtaja Ari Lanamäki.

Kaupunginvaltuutettuehdokas Katja Ivanitskiy esittää kysymyksen uudesta lastensairaalasta.

Kuvassa yleisökysymyksen esittää kaupunginvaltuutettuehdokas Jaana Meklin.

Helsingin Kansallisseuran hallituksen jäsenet seuraavat keskustelua etupenkeiltä.

Panelisteina toimivat Kari Nenonen, Jukka Mäkelä ja Risto Rautava. Paneelin vetää Anssi Kujala.

Yleisö alkaa esittämään kysymyksiä paneelin loppupuolella.

Haastatteluvuorossa Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä.

Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Anssi Kujala alustaa keskustelun.

Kaupunginvaltuutettuehdokas Ossi Mäntylahti esittää kysymyksen tietojärjestelmistä.

Helsingin Kansallisseura järjesti yhteistyössä Kansallisten Ylioppilaiden ja Kokoomuksen Helsingin piirin kanssa keskustelupaneelin 19.9.2012. Paikkana oli Helsingin Porthanian luentosali. Keskustelupaneelin otsikkona oli lyhyesti “Mistä leikataan?”.

Keskustelupaneelin osallistuivat Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen, Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä sekä Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava. Paneelin veti Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Anssi Kujala.

Tilaisuus veti noin sata henkilöä. Panelistit keskustelivat laajasti kunnan tehtävistä, ulkoistamisesta, kustannuksista sekä elinkeinoelämästä. Yleisökysymyksiä esitettiin tietojärjestelmistä aina uuteen lastensairaalaan saakka.

Syyskokous 2012

 

Seppo “Sedu” Koskinen esittelee uutta yritystoimintaansa

Seppo “Sedu” Koskinen esittelee uutta yritystoimintaansa

Seppo “Sedu” Koskinen esittelee uutta yritystoimintaansa

Risto Rautava ja Seppo “Sedu” Koskinen

Sedu Koskinen, Elisa Koponen ja Ari Lanamäki

Kansion Annika Kokko kertoo Kansion toiminnasta.

Seppo “Sedu” Koskinen esittelee uutta yritystoimintaansa

HeKs hallituksen puheenjohtaja

“Sukupolvien sota” 25.11.2011


Tiistaina 25.10.2011 oli Helsingin Kansallisseuran keskustelutilaisuuksien sarjassa tarjolla tiukkaa vääntöä sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja maata uhkaavasta ”eläkepommista.”

Avauspuheenvuoron piti sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok). Ministeri mainitsi yksittäisenä huolestuttavana ilmiönä sen, että jo 50-60-vuotiaat sairastuvat dementiaan liiallisen päihteiden käytön vuoksi. Laajemmin tarkasteltuna vanhustenhoidon tärkeimpänä tavoitteena ministeri piti vireiden elinvuosien lisäämistä. ”Raihnaisuuden” vaihe on useimpien elämän loppupuolella väistämätön, mutta se aika tulisi pitää mahdollisimman lyhyenä. Tällä hetkellä monet vanhukset viettävät jopa 20 viimeistä elinvuottaan palvelukodeissa.

Vaikka diagnostiikan mukaan mielenterveysongelmat eivät ole lisääntyneet, on masennus noussut suurimmaksi syyksi ennenaikaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Eläkeikärajan yleinen nostaminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos työssäolovuosia saadaan erilaisin täsmätoimenpitein lisättyä. Eduskunnassa onkin vireillä useita lainsäädäntöhankkeita liittyen työhön paluun edistämiseen, vajaakuntoisten työllistämiseen ja omaishoidon tukeen. Kiistanalaista eläkkeiden leikattua indeksiä tullaan myös tarkastelemaan uudelleen.

Varsinaisen keskustelupaneelin aloitti toimittaja Jukka Niva kysymällä kultakin panelistilta mikä nykytilanteessa mättää eniten?

Eniten turhautunut keskustelijoista oli Osku Pajamäki (sd), joka aloitti vastauksensa ihmettelemällä ”Mitä helvettiä teen täällä kun pitäisi olla pelastamassa omaa nahkaa.” Järkevämpänä toimintana hän piti suojatyöpaikan hankkimista jostakin järjestöstä. Koteihin postissa tuleva työeläkeote on Pajamäen mielestä Suomen suurin suoramarkkinointihuijaus.

Kansanedustaja Lasse Männistö (kok) valotti huoliaan numeroiden kautta: Ihmisten elinikä on noussut viime vuosikymmeninä noin 7 kertaa nopeammin kuin eläkkeelle jäämisikä. Vuoden 2007 kasvuvauhti taloudessa ei tule jatkumaan seuraavaa 30 vuotta, millä oletuksella monet nykyiset laskelmat on tehty.

Johtaja Seija Ilmakunnas (PT) ilmoitti näkökantanaan, että sukupolvien välinen epäsolidaarisuus ei ole totta. Niku Määttänen (ETLA) harmitteli sitä, että luottamusta lakisääteisiin eläkkeisiin pidetään yllä löysillä puheilla. Lisäksi kukaan ei suostu työeläkemaksujen korottamiseen eikä toisaalta eduista tinkimiseen.

Korporatiivisuus ja tosiasioiden kieltäminen harmittivat kaikkia panelisteja. Kritiikkiä meni erityisesti SDP:n suuntaan. Männistö siteerasi Osmo Soininvaaran haastattelua Suomen Kuvalehdessä, jossa hän sanoi SDP:n kilpailevan perussuomalaisten kanssa siitä, miten tyhminä ne äänestäjiä pitävät.

Elinaikakertoimen todettiin rankaisevan 1970- ja 80-luvulla syntyneitä. Viimeisten työssäolovuosien eläkkeitä kasvattava ”superkertymä” arveltiin ehkä jopa liian kalliiksi kannustimeksi. Vuorotteluvapaa ja sen mahdollinen poistuminen taas herätti kysymyksen: onko hyvinvointivaltion perusta todella se, että ihmisille maksetaan siitä että he eivät tee työtä?

Yleisöstä vähemmistö uskoi, että tulevaisuuden eläkkeet pysyvät nyt luvatulla tasolla. Eläkekaton käyttöön otto sai kannatusta sekä panelisteilta että yleisöltä.

Kaikki panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että työvoimapulaa ei ole tulossa. Yksimielisyys oli hämmästyttävää ottaen huomioon että he edustivat politiikan ja järjestökentän eri puolia. Ihmetystä herättikin miksi siitä puhutaan niin paljon julkisuudessa. Tärkeämmäksi huolenaiheeksi nousikin nuorison pelastaminen syrjäytymis- ja työttömyyskierteestä.

Kannattiko keskustelutilaisuus sitten järjestää? Ilman muuta, sillä vastuulliset päättäjät tunnustavat tosiasiat ja näkevät tulevaisuudessa muutakin kuin oman asemansa varmistamisen. Politiikan eräs valitettavan usein toistuva ilmiö kuuluu: ”Vasta sitten kun asialle ei voi enää tehdä mitään, siitä puhuvat kaikki.”